Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Pidän etätyöstä. Minusta on mukava tassutella kotona. Aamulla kuuntelen radiota ja luen digilehtiä. Mikä on pinnalla? Mistä nyt puhutaan? On inspiroivaa avata tietokone ja alkaa tutkia, missä mennään. Selaan Facebookia, Twitteriä, Instagramia ja LinkedInia. Silmäilen sähköpostit. Tämä on aamurutiini, jota ilman työpäivä ei voi alkaa.

Korona-aikana olen käynyt enemmän koulutuksissa kuin aikaisemmin. Ohjelmassa on ollut verkkokursseja ja webinaareja. Paljon uutta on tarttunut matkaan. Tilaan uutiskirjeitä eri tahoilta ja saan koko ajan ajantasaista tietoa erilaisista palveluista.

Mitä tällä kaikella on tekemistä otsikossa mainitun verkkarijoulun kanssa?

Niin hyvin kuin viihdynkin kotona etätöissä ja seurustelen lähinnä virtuaalisesti, niin etäpikkujouluissa menee raja. Arvostan sitä, että yritykset näkevät vaivaa ja järjestävät etäjuhlia, mutta se ei ole minun juttuni. Näissä virtuaalipikkujouluissa saattaa olla nimekäs ja hintava esiintyjä tai esiintyjiä, mikä on työllistämismielessä hieno asia. Työantaja voi jopa lähettää kotiovelle maistuvat sapuskat ja tyyriit viinit. En silti näe itseäni yksin kotona pikku hutikassa nauttimassa ruudulta musiikista tai muusta viihteestä jalassani ne pahamaineiset verkkarit.

Minä haluan laittautua juhliin kauniiksi, kilistellä laseja muiden kanssa ja syödä fiiniä ruokaa. Haluan nauraa niin, että posket tulevat kipeiksi. Haluan halata muita ihmisiä. Haluan keskustella syvällisiä. Haluan vuorovaikutusta ja kontakteja!

Tutut tekstit virittävät juhlaan

Joulun vietto on tällä hetkellä vielä mysteeri, miten sitä on sopivaa viettää. Toivomukseni on, että lähipiirin kesken saa kokoontua.

Minun jouluuni kuuluu tietyt rutiinit, jotka toistuvat vuodesta toiseen ja tuovat joulumielen. Haluan kuulla tiettyjä tuttuja tekstejä. Joulurauhan julistus puolen päivän aikaan jouluaattona on kuunneltava telkkarista sohvalla istuen samalla kun joulupuuro porisee liedellä.

”Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehottamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään, sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asiainhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät. Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa.” (Lähde: evl.fi)

Joulurauha julistetaan aattona kello 12 Turussa. Perinne on historiallisestikin ainutlaatuinen, koska se on säilynyt lähes katkeamattomana keskiajalta asti.

Joulurauha merkitsee minulle sitä, että ei riidellä eikä kiroilla. On edes yksi päivä vuodessa, kun ihmisillä on hyvä tahto toisiaan kohtaan.

Joulurauhan julistuksen lisäksi toinen tärkeä teksti on jouluevankeliumi. Haluan kuunnella sen ennen ruokailua. Tämä on meillä pitkä perinne. Seisomme kauniisti katetun joulupöydän äärellä, ja joku lukee ääneen jouluevankeliumin. Mielellään vielä sen vanhan version.

”Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. –” (Luukas 2: 1−20)

Vaikka aivan kaikkia sanoja tai niiden merkityksiä ei ymmärräkään, tutut sanat tuovat lämmön sydämeen. Olemme tässä yhdessä nauttimassa jouluateriaa. Välitämme toisistamme.

Tätä on joulumieli jaloimmillaan.

Pukeutuminenkin on viestintää

Palaan vielä niihin verkkareihin. Jouluaaton juhlapöydän tarjoiluja on valmistettu hartaasti ja huolellisesti. Juhlamieli syntyy siitä, että tilaisuutta ja toisia ihmisiä kunnioitetaan myös pukeutumisella. Se on sanatonta viestintää.

Ei tulisi mieleenkään lösähtää juhlapöytään nuhjuisessa asussa. Se on epäkohteliasta käytöstä ja välinpitämättömyyttä muita kohtaan.

Minulle jouluisen juhlamielen tuovat tutut tekstit, rakkaudella valmistettu ruoka ja läheiset ihmiset. Ystävällinen käytös kruunaa kaiken.

Viestinnän asiantuntija Tuija Metsäaho pitää kieliaiheista blogia Elämänpuu. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri (suomen kieli) ja HSO-sihteeri.
Lue lisää: https://elamanpuu.blog/.

Lue myös Metsäahon aiemmin julkaistut kolumnit Someviestintä ei ole näpertelyä, Mä tuuppaan sulle kohta meiliä ja Kun rinkka katosi.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.